Uudenvuodenlupaukset, niitä en tehnyt. En ryhtynyt tipattomalle enkä sokerittomalle, kun ei se ehdottomuus kuitenkaan minulla kauaa kestä. Yhden kokeilun kuitenkin aloitin tuossa muutama päivä sitten, olkoon se sitten uuden vuoden kunniaksi!
Makeanhimo, se(kin) on heikko kohtani. Ja herkkukaapista löytyy aina jotain makeaa. Herkkukaappi on sopivasti keittiössä ja sieltä voi napsia lasten huomaamattakin karkin tai kaksi suuhun, ohimennen. Nyt kun tässä keittiön kulmilla tulee oltua enemmänkin, päätin että sen oven aukaisu saa nyt loppua (tai ainakin vähentyä...). Ja nyt kun tulee myös istuttua aika paljon tietokoneen äärellä, ajattelin että täytyy keksiä joku helppo taukoliikuntamuoto.
Siis, yhdistin nämä kaksi tarvetta ja kiinnitin herkkukaapin oveen tälläisen lapun:
...ja parkkeerasin Selätin -laitteen ja (uudet) jumppakenkäni keittiön saarekkeen alle:
Selätin -kokeilu on nyt ollut jo kaikkiaan suunnattomat kolme päivää käynnissä. Enkä ole kertaakaan herkkukaapista ottanut ohimennen hyvyyksiä. Selätin -treeniä sen sijaan olen kyllä tehnyt, useita kertoja.
Lapsetkin ovat kokeilleet tätä äidin päähänpistoa, mutta heidän ajatusmallinsa on hieman erilainen "jos teen viis minuuttia tolla sitä liikettä, niin saanko sit karkkia" :D
Tsemppiä kaikille uudenvuoden lupausten ja uusien kujeiden ylläpitoon!
Tänään olin epätavalliselta tuntuvan valolmiön aikaan kotona. Mahtavaa valoisuutta oli ilmassa ja se valoisuus toi esiin mahtavan määrän tahmatassujälkiä, tomua ja muuta epämääräisyyttä juhlakauden jäljiltä. Valoisuus kuitenkin peittosi 100-0 nuo epämääräisyydet.
Valoilmiön aikaansaama valon ja varjon show olohuoneessa klo 14.55:
Valoilmiö laski näillä leveysasteilla tänään klo 15.32:
On se vaan ihmeellistä olla valoisaan aikaan kotosalla. Tämä ilo jatkukoon!
Mutta toki, viihtyyhän sitä iltahämärässäkin, kun on uusi lempinurkkakin. Pehmeämmän rahin kun vielä saisin. Ihan jo muuten jännittää itseänikin, nähdäänkö sekin ihme, että saadaan M I N U N blogiini joku tuunausaiheinen "ennen ja jälkeen" -postaus. Kaikkea se opintovapaa (ja bloggailu) saakin aikaan, jos sellainen vielä tulee...
Valoisia päiviä ja tunnelmallisia iltoja itse kullekin!
Waloa ja wipinää, sen niminen tämä nyt sitten on, minun uusi blogini!
Kuten tuolla sivussa lukeekin; tässä blogissa saatetaan käsitellä ihan mitä vaan.
En nyt pohdiskele heti alkuun mitään maailmaa mullistavaa, enkä julkaise mitään harkittuja sisustuskuvia, niiden aika olkoon sitten myöhemmin (ehkä).
Sen sijaan päätin aloittaa tämän bloggailuni viidakonviljelyvinkeillä:
1) Jos taloon tuodaan esimerkiksi tämän kokoinen joulukuusi:
2) Ja samassa talossa viihtyy esimerkiksi kolme ihan valtavaa viirivehkaa:
.
.. niin ehkä ennemminkin tarpeen olisi vinkit "kuinka myyn tavarat pois, jotta nämä kaikki mahtuvat talooni".
Mutta
kun ne ovat niin kauniita, niin niitä kuitenkin kannattaa parhaansa mukaan
viljellä. Kuusenviljelyvinkit jätän metsänhoitoyhdistysten,
metsätalousinsinöörien ja metsänomistajien annettavaksi, mutta seuraavassa WiiriWehkanWiihtymisWinkit a) - f):
a) ota vastaan äidiltäsi hyvin koulutettu kukka
b) istuta se altakasteluruukkuun ja sijoita se iiiisojen ikkunoiden eteen
c) kastele kukkaa vasta sitten, kun se näyttää janoiselta (äläkä usko ensimmäistä janonmerkkiä, vaan odota muutama päivä, onko se tosiaan janoinen, ts. vasta kun sen lehdet viistävät lattiaa)
d) leikkaa kuolleet lehdet Joskus ja Jouluna (tai odota äitisi kyläilyä, jolloin hän tekee sen)
e) kanna kukka suihkuun Joskus ja Jouluna ja suihkuta pölyt pois (kuten kuvasta huomaat, eivät päässeet meidän kukat suihkuun Jouluna, ehkä sitten Joskus)
f) kaikenkaikkiaan älä ole huomaavinasikaan sitä muulloin, kuin Joskus sekä silloin kun se näyttää janoiselta
Nämä meillä asuvat yksilöt ovat täyttäneet purkkinsa niin tehokkaasti, että keväällä tulee jälkikasvun jaon aika. Ole siis yhteydessä, jos hyväsukuiset, sitkeät, kauniit ja ilmaapuhdistavat yksilöt kiinnostavat!
.jpg)
.jpg)
